Ajankohtaista
Uutiset muualla mediassa
PYNTÖSJÄRVEN
YMPÄRISTÖN
METSÄSTYSSEURAN HISTORIIKKI
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 49 vuotta siitä, kun Söörmarkkuun perustettiin ensimmäinen metsästysseura.Oltiinhan Söörmarkussa metsästetty jo ennenkin ja vaikka mitä aina oravista hirviin, mutta vuonna 1962 päättivät miehet nimeltä Niilo Jokinen, Eino Frigren ja Onni Hatanpää anoa sisäasiainministeriöltä lupaa perustaa metsästys-yhdistyksen. Ja lupa perustamiseen saatiin. Niinpä Jokinen, Frigren ja Hatanpää kokoontuivat elokuun ensimmäisenä päivänä Ingemarin kartanossa ja pitivät perustavan kokouksen.
Näin nimihirviö Pyntösjärven Ympäristön Metsästysseura ry aloitti toimintansa. Ja toimintaa todella riitti. Perinteisen hirvijahdin lisäksi seurassa harjoitettiin monipuolista ampumaharrastus/liikuntatoimintaa. Mainittakoon, että seuralla oli mm. oma hiihto-ammunta-järjestelytoimikunta ja lentoonammuntatoimikunta. Tällaista toimikuntaa seurallemme ei valitettavasti enää tänä päivänä ole, mutta paikalliset sinisorsat ja tavit ovat siitä varmaan mielissään.Seuran puheenjohtajana aloitti ensin Niilo Jokinen, mutta heti ensimmäisen toimintakauden jälkeen puheenjohtajaksi valittiin Onni Hatanpää. Seura vuokrasi maita ja onnistuikin hankkimaan melko isot metsästysalueet. Uusia jäseniä liittyi seuraan ja kaikki sujui mainiosti. Hirviä saatiin saaliiksi ja kilpailuissa miteltiin mm. hiihtoammunnassa ja kouluammunnassa. 60-luku kuluikin mainiosta, kunnes koitti synkeä 70-luku.
Seuran yhteishenki alkoi yllättäen rakoilla ja muuttui eripuraksi. Ampumahiihtokilpailut saivat väistyä uuden toimintamuodon tieltä. Tämä uusi aikaa ja varoja vienyt harrastus oli käräjillä istuminen . Osa jäsenistä päätti erota ja samalla alkoivat metsästysmaat huveta. Vaikeudet eivät olleet ainoastaan seuran sisäisiä, vaan ongelmia syntyi myös naapuriseurojen kanssa. Hirvijahtiin kuitenkin päästiin, vaikka välillä ottikin koville. Mitä ahdistetummaksi Pyntösjärven metsästysseura tunsi asemansa, sitä sinnikkäämmin seuran johto pyrki pitämään huolta siitä, että seura ei kokonaan hajoa ja että Pyntösjärven ympäristön metsästysseuran nimeä kantava seura saisi metsästää Söörmarkussa, vaikka kilpailevaakin seuratoimintaa kylään alkoi syntyä. No, haasteita tosiaan riitti ja asianajajilla oli töitä. Tämä ei kuitenkaan latistanut seuran toimintaa, vaan kenties toimi jopa jonkinlaisena piristysruiskeena.
Vaikka seurasta erosikin jäseniä, myös uusia jäseniä liittyi mukaan ja toiminta oli varsin vilkasta. Oikedenkäynneistä huolimatta aikaa ja energiaa riitti aina riistanhoito- ja ampumatoiminnasta pilkkikilpailuihin saakka. Vaikka seuramme ei olekkaan kalastusseura, on tämäkin toimintamuoto edelleen mukana. Ja vaikka palkinnot on joskus jouduttu jakamaan huonon kalaonnen vuoksi ja kalapussista on punnituspaikalla löytynyt tiiliskiviä, jaksaa tämä jännittävä tapahtuma vuodesta toiseen houkutella seuramme jäseniä mukaan. Ja tuloksetkin ovat vuosi vuodelta parantuneet! Eli jotain on siis opittu siitäkin hommasta! Tärkeintä ei metsästysseuralle kuitenkaan ole särkien narraus, vaan metsästys ja ennen kaikkea hirven metsästys. Tässä lajissa metsästysseuramme onkin pyrkinyt aina kunnostautumaan.
Kun 70-luvulla seuramme ongelma oli usein saada hirvenmetsästyslupaa, kääntyi asiat 80-luvulla päälaelleen. Lupamäärät räjähtivät kasvuun ja pinta-alaltaan pieneksi kuihtuneen seuramme piti ampua ennätysmääriä hirviä varsin suppealta alueelta. Tämä vaati paljon työtä ja taitoa. Säästä tai kellonajoista välittämättä lähtivät miehet metsään. Ilman hyviä koiria homma olisi tuskin onnistunut, mutta niiden avulla hirviä kaadettiin läjäpäin. Merkittävä osuus jahtien onnistumisista kuului tietysti myös taitaville hirvimiehille ja jahdin suunnittelijoille. Erikseen heistä pitää mainita seuramme pitkäaikainen puheenjohtaja Onni Hatanpää, joka edelleen jaksaa hioa juonia hirvien päiden menoksi. Joskus myös naapuriseurojen päiden menoksi. Häneltä myös nuorempi sukupolvi, johon allekirjoittanut itsekin lukeutuu, on ammentanut monet opit ja hirvijahdin salat.
Tuomas Hatanpää